Korona hiipuu edelleen

Korona hiipuu Saksassa edelleen. Saksan laajuinen Inzidenz (ilmaantuvuusluku) viikossa 100000 asukasta kohden on nyt 18,6. Kehitys on siis ollut parin viimeisen viikon ajan erittäin suotuisa. Hyvä niin ja toivottavasti tilanne pysyy tällaisena.

Siispä paikalliset viranomaiset julkaisivat ilouutisen! Lähiopetus sallitaan ensi maanantaista alkaen, eli 14.6 alkaen. Mulla tosin on pääasiassa saksan kielikursseja, jotka pysyvät etänä. Mutta Corporate Finance kurssin luentoihin tulee nyt mahdollisuus osallistua. Vähän mietitytti, kannattaako mennä, mutta päätin kuitenkin mennä. Luennolla on maskipakko ja minimietäisyyksistä on pidettävä huolta. Samoin läsnäolo täytyy rekisteröidä darfichrein.de sivustolle. Jännää. Eka luento Saksassa saksaksi läsnäolevana aiheesta Corporate Finance.

Vielä kun korona menis niin hyväksi, että pääsisi pelaamaan lentopalloa.

Juhuu, korona hiipuu ja rajoituksia puretaan

Samalla kuin kotiseudulla Suomessa keski-pohjanmaalla korona on räjähtänyt käsiin, täällä korona on hiipumisvaiheessa. Tänään oli 5 päivä putkeen Regensburgin maaseudulla (Landkreis Regensburg) Inzidenz alle 100. (Inzidenz tarkoittaa tautitapauksia 100000 asukasta kohti viikossa. Suomessa seurataan vastaavaa lukua, mutta kahden viikon ajalta.) Ja siitä syystä voimaan astuu keskiviikosta 19. - 20.5. alkaen uusia rajoitustoimien purkuja. https://www.landkreis-regensburg.de/unser-landkreis/aktuelles/aktuelle-meldungen/ab-19-mai-treten-zahlreiche-oeffnungsschritte-in-kraft/

Esim. ulkonasyöminen (siis ravintolan ulkopuolella ulkona olevat pöydät) sallitaan, tosin aika pitää varata etukäteen. Jos samaan pöytään tulee henkilöitä eri kotitalouksista, täytyy olla negatiivinen koronatesti. Yöllinen ulkonaliikkumiskielto poistuu. Kontaktirajoitukset laajenee siten, että max viisi yli 14 vuotiasta saa tavata kerrallaan (oli kolme). Erikoiskauppoihin voi mennä taas ilman koronatestiä, mutta aika täytyy varata silti etukäteen.

Nyt vaan toivotaan, että tuo Regensburgin kaupunki seuraa perässä. Tällä hetkellä siellä kaksi päivää putkeen Inzidenz alle 100, tarvitaan viisi.

Toisaalta mua pelottaa, että nyt rajoitusten purkamisen johdosta porukka innostuu liiaksi kerääntymään sankoin joukoin, tautitapaukset nousee kasvuun ja purkutoimet jää lyhyeksi iloksi. Toivotaan, ettei niin käy.

Ensimmäiset viikot Saksassa

Ensimmäiset kaksi viikkoa täällä on jo takana. Aika täällä on mennyt nopeasti, ja tuntuu jo nyt, että kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika tutustua Saksaan kunnolla. Tässä hieman tunnelmia ensimmäisistä päivistä ja viikoista.

Ensimmäisenä iltana ja päivänä ahdisti. Ahdisti olla oudossa asunnossa. Erilaisuus ahdisti. Ahdisti se, että täällä on vuokranantajan tavaroita, henkilökohtaisia ja hoitokotiin liittyviä tavaroita. Ei ollut hirveästi laitettu meitä varten mitään ja siten puuttui sellainen tervetulleeksi toivotettu tunne. Ensimmäisenä yönä näin karmean painajaisen. Jotenkin luulen, että tunteet oudossa paikassa oli aika turvattomat ja ne puski uneen.

Ensimmäisenä sunnuntaina täytyi käydä kaupassa. Lähdin junalla kohti Regensburgia ajatuksena käydä joko Kauflandissa tai Edekassa ostoksilla. Lähdin rautatieaseman kauppakeskuksessa Arcadassa haahuilemaan suuntaan, jossa luulin Kauflandin olevan. 4 poliisia vihelsi minut luokseen ja kysyi minne matka ("Wo möchten Sie hin?"). Selitin, että ostoksille Kauflandiin tai Edekaan. He kertoivat, että Kaufland on kiinni ja Edeka on vain auki. Sinne siis. Tarkkaan valvotaan, ettei turhaan koronan aikana haahuilla - sunnuntaina erityisesti. Rautatieaseman Edeka oli pieni, mutta kaikki pakollinen syötävä löytyi. Ovella oli henkilö päästämässä porukkaa sisään, kaupoissa on rajoitukset koronan takia, montako asiakasta saa olla kerrallaan sisällä.

Maanantaina 3.5 menin heti aamusta hoitamaan kirjoittautumisen asukkaaksi Saksaan (Anmeldung). Tarkoitus oli kirjoittaa itseni sisään naimissa olevana ja 6 lapsen isänä, mutta muut pysyisi kirjoilla Suomessa. Tämä on §27 BMG:n mukaan mahdollista, koska ulkomailla kirjoilla olevilla Anmeldung:n aikaraja 2 viikkoa, alkaa kulkea vasta 3 kuukautta muutosta. Eli 3 kk voi olla Saksassa ilman Anmeldung:ia. Nojoo. Olin ottanut etukäteen selvää, että mulla täytyy olla avioliittotodistus (Heiratsurkunde) ja kaikkien lasten syntymätodistukset (Geburtsurkunde). Viimeisimmän lapsen syntymätodistus taisi saapua päivää ennen lähtöä, eli torstaina, muut oli hommattu jo vuosi sitten. Siinä sitten virkailija tutkii todistuksia jonkin aikaa ja kutsuu sitten kaveriksi toisen virkailijan ja hetken aikaa niitä tutkittuaan toteavat, ettei nää käy. Häh? Todistukset on vain tarkoitettu käännöksen avuksi, ja ei kelpaa sellaisenaan. Todistukset täytyy kääntää käännöstoimistossa Saksaksi ja niissä täytyy olla saksalainen leima. No käsi pystyyn virheen merkiksi ja pyyntöä, että voisitteko auttaa löytämään tällaisen käännöstoimiston. Vinkkiä löytyy. Hetken virkailija miettii ja toteaa. "No sää oot täällä vain 3 kuukautta, ja opiskelet, etkä tee töitä. Tehdääs näin. Mä kirjaan sut tänne naimattomana ilman lapsia. Jos joskus teet täällä töitä, niin tuu sitten tekee Anmeldung uusiks käännösten kanssa, niin sun ei tarvi maksaa niin paljon veroja, kuin naimattomana pitäisi." Asia selvä! Saksalainen byrokratia ei olekaan niin jäykkää kuin voisi puheiden perusteella olettaa. Jälkeen päin vähän kyllä mietityttänyt, että pitäisikö nuo todistukset kääntää ja käydä tekemässä Anmeldung uusiksi ja oikein.

Maanantaina kävin myös ensimmäistä kertaa paikallisessa Edekassa, ja mulla oli aikaa tehdä kunnolla ostoksia. Tällä reissulla sai huomata miten kaunis tää kylä on, jossa asutaan. Mutta kaupassa koin ekaa kertaa kulttuurishokin. Minähän menin tietenkin kauppaan ostamaan suomalaisia asioita. Maitoa pahvitölkissä, jogurttia pahvitölkissä, lihaa muovipakkauksissa jne. No eihän täältä saa suomalaistyylisiä asioita kaupassa tietenkään! Maitoa ei tahdo löytyä rasvattomampaa kuin 1,5% ja purkit on mitä on, ainoostaan kahta merkkiä löytyy samassa pakkauksessa kuin Suomessa. Jogurttia ei ole pahvitölkeissä ollenkaan, vaan pikkupikkupakkauksissa tai puolen litran lasi- tai muovipurkeissa (eikä muuten löydy samalla tavalla sokeroimattomia kuin Suomessa). Muoviin pakattua lihaa on tosi vähän. Täällähän syödään makkaraa!!! Ja lihan osto lihatiskiltä on paljon isommassa roolissa kuin Suomessa. No, niin uudistumiskykyinen ku mää olinkin niin ostin jotain, lihatiskille en vielä uskaltautunut, jääköön se myöhempiin kertoihin. Myöhemmin sitten keskusteltiin tästä vaimon kanssa. Meidän pitää alkaa syömään niin kuin Saksalaiset, koska sitä täältä on kaupasta helpointa ostaa. Siinä onkin sitten hommansa saada selvää, mitä ja missä muodossa saksalaiset syö.

 

Tiistaina oli sitten reissu yliopistolle hakemaan UR-Karte (opiskelijakortti), jolla saa liikkua Regensburgin alueella julkisilla ilmaiseksi. Yliopistolla kesti hetki löytää oikea toimisto huonojen opasteiden takia, mutta lopulta se löytyi ja UR-Karte taskussa takaisin. Heti bussipysäkillä täytyi joltakin opiskelijatytöltä kysyä, et täytyykö mun näyttää tää kortti joka kerta bussikuskille, vai meenkö vaan muina miehinä bussiin sisään. "Ei, vaan jos sulta kysytään sitä, niin sitte."

Tonava junasta näpsästynä.

Regensburgin yliopisto

Tiistaina oli myös ensimmäinen reissu Kauflandiin koskaan. Kokemus Lidl:stä, Aldista ja Edekasta antoi käsityksen, että saksalaiset ruokakaupat on pieniä ja niissä on tosi pieni valikoima. Tähän verrattuna Kaufland oli piristävä yllätys suomen Prismaan tottuneelle. Valikoimaa oli laajasti kahdessa kerroksessa.

Tiistaina hoidin myös yleisradiomaksuun (Rundfunkbeitrag) ilmoittautumisen. Saksalainen naapuri vähän naureskeli, että joo eka kirje on tietenki Rundfunkbeitrag:sta, jotenkin niin saksalaista.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa BabyOne, vauvantarvikeliike (Babyfachmarkt). Saksassa yli 100 Inzidenz alueilla erikoiskaupat on kiinni. Joihinkin voi päästä negatiivisen testin kanssa. Vauvantarvikeliikkeet ei ole rajoitusten piirissä, koska niiden katsotaan kuuluvan elämän pakollisiin asioihin, eli kauppaan pääsee ilman ennakkoilmoittautumisia tai negatiivisia testitodistuksia. BabyOne oli hieman vaikeammin tavoitettavissa, eli  sinne täytyi mennä junalla ja bussilla. Takaisin tullessa kannoin mukanani matkasänkyä, joka oli käynnin päätavoite. 1-vuotias täytyy saada sänkyyn, jossa on reunat, että hänen nukutus onnistuu ilman taistelua sängyssä pysymisestä. Matkasängyn raahaaminen bussissa oli kokemus sinänsä. Tiedän nyt ehkä hieman, miltä olisi elää ilman autoa. Mahdollista, mutta vaivalloista, koska kaikki pitää kantaa eikä autoa voi käyttää välivarastona eri kauppojen välillä. Esim. tämän matkasängyn kanssa en haluaisi mennä lisäksi ruokaostoksille, enkä toisinpäin.

Lapset ja ihan myös me aikuisetkin ollaan oltu aika kiukkuisia ensimmäinen viikko. Muutos tänne ollut varmasti iso kaikille. Ja ympäristön muutoksen lisäksi aikavyöhyke muuttui, ja sekös on ihanaa, kun hetki sitten totuteltiin suomen kesäaikaan, niin nyt taas. Päivä päivältä nukutukset on ollut helpompia, mutta hermot on vielä näin 2 viikonkin jälkeen aika kireällä jokaisella. Pitäisi varmaan hankkia lapsille tekemistä.

Aika pian jo ekalla viikolla tutustuttiin ensimmäisiin naapureihin. Viereisessä paritalossa asuu 3 lapsinen perhe. Lapset samaa ikää kuin meillä. Lasten kautta tutustuu ihmisiin helposti, ja niin tässäkin tapauksessa. Aika pian esiteltiin itsemme ja täytyi heti todeta että täällä on todella ystävällisiä ihmisiä. Tämä lapsiperhe tarjosi heti meille kaikki lelunsa lainaan, antoi muutaman lelun vauvalle, sekä muoviasioita, kun kuuli, että niitä pitäisi mennä hakemaan IKEA:sta. Talossa ei ollut yhtään muoviasiaa ja lattia koko alakerrassa on laattaa. Ei hyvä yhdistelmä lasten kanssa. Nämä naapurit olisi valmiita lainaamaan autoaan, vaatteitaan ja miltei kaikkea meille. Ei ihan viitsi kaikkea ottaa vastaan, mutta ulkolelujen lainaaminen on kyllä tosi hieno ele heiltä ja siitä lapset on tykännyt. Muutenkin ihmiset tässä kylässä on todella mukavan oloisia, esim. kaikki tervehtivät kadulla ("Hallo", "Servus").

Tämä kylä missä asutaan on tosi kaunis. Meidän talo on miltei kukkulan päällä ja maasto täällä on todella kukkulaista ja mäkistä. Ihmiset panostaa täällä kohtuu paljon puutarhoihin, ja siksi täällä on paljon kukkia, värejä, kivetyksiä ym. kaunista katseltavaa. Rakastuttiin vaimon kanssa tähän kylään kyllä saman tien.

Kelpaa kävellä paikalliseen Edekaan näissä maisemissa.

Ensimmäisellä viikolla ehdittiin myös tien päässä olevaan leikkipuistoon. Tai siis vaimo ehti lasten kanssa. Oli mukava kuulla, että hän google translaten avulla oli vaihtanut ensimmäisiä sanoja paikallisten kanssa.

Ensimmäisenä viikonloppuna oli tietty äitienpäivä. Oli myös mukava nähdä oma sisko musisoimassa livelähetyksen kautta. Ei me tällä välttämättä niin kaukana kuitenkaan olla.

Maanantaina sitten sain ensimmäisen kirjeen Saksassa. Runfunkbeitrag:n ilmoittautumisen vahvistus. Oujee. Oli kyllä hienoa saada kirje Saksassa. Toinen kirje, jonka sain oli veronumero.

Jotenkin olin etukäteen naiivi ja ajattelin, että heti ekalla viikolla Anmeldungin hoidettuani hakisin auton pihaan. Ei se ihan näin mennyt. Auton hankinta on ahdistanut aika paljon, pääsyynä se, ettei halvalla saa hyvää, ja kalliiseen ei varmaan ois varaa. Mutta vaatimukset tahtoo helposti mennä sinne kalliin puolelle. Yks hyvä vaihtoehto oli, mutta se poistui helatorstaina, ja nyt taas odotellaan, että valikoimaan tulisi sopivia. Tein päätökset, että ahdistus saa nyt riittää, en voi koko päivää selata autoja. Nyt täytyy elää tässä hetkessä, eikä "sitku meillä on auto". Muuten kohta 3 kuukautta on ohi, ja ei olla nautittu olosta täällä ollenkaan. Onneks julkisilla ja kävellen kaupassakäynti on onnistunut hyvin. Ympäristön ja Baijerin tutkinta saa vielä hetken odottaa. Tai no pääsishän sitä kyllä junilla aika helposti vähän joka paikkaan. Opiskelusta ei autoahdistuksen takia ole tullut pakollisten lisäksi oikein mitään. Gradun kirjoittelu ei vielä ole käynyt mielessäkään.

Näin  lopuksi täytyy todeta, että niinkuin odotinkin, niin arki alkaa paistaa nyt tästä touhusta. Siis että ei tänne 3 kuukautta tultu lomailemaan, vaan normiarkea elämään. Ja sen on nyt havainnut, ihan normaalit arkiaskareet täytyy hoitaa täälläkin. Mutta fiilikset? Täytyy myöntää, että ei kaduta yhtään, että koronasta huolimatta tultiin. On tuntunut hyvältä (kaikesta kiukkuisuudesta huolimatta) olla täällä, korona menee hyvään suuntaan, ollaan tutustuttu naapureihin (en osannut odottaa että edes näin paljoa pääsisi paikallisten kanssa juttuun, mitä tähän mennessä ollaan päästy). Eli toistaseks ollut kaiken vaivan väärti.

Matka

29.4.

Lapsille puuhatekemistä matkalle 60 €:lla.

Matkalaukut 22,4kg ja 22,7 kg. Nukkumaan klo 2:25. Ei ole paljoa aikaa nukkua.

30.4.

Herätys klo 8:00. Viimeiset kaksi puuttuvaa paitaa pitää taistella matkalaukkuihin.

9:11 Juomapullot vielä käsimatkatavaroihin, samoin joitakin eväitä.

9:29 Matkalaukkujen viimeistely. Painot 22,4kg ja 22,8kg. Reppu 7,8 kg. Rajat 23kg ja 8kg. Läheltä liippaa.

10:01 Lapsien pukeminen menossa. Seuraavaksi pakataan kamat ja lapset autoihin.

10:28 2 kpl autoja lähtee kohti juna-asemaa.

10:50 Ollaan juna-asemalla. Istutaan autossa ja tapetaan aikaa, koska ulkona on kylmä.

10:55 Ulos autosta.

11:17 Juna lähti. Ensimmäinen etappi käyty, eli rattaat, 6 lasta ja 2 matkalaukkua junaan.

12:25 Soitettu Saksaan ja varattu aika Anmeldung:ia varten (rekisteröityminen asukkaaksi Saksaan). Aika heti maanantaiksi klo 8:30. "Muista maski mukaan" - no tottakai!

13:48 Puhelu autolainasta. Autolaina on ok, pitäisi vielä päättää kk-lyhennyksen määrä.

14:40 Nyt on väsy. Eilinen yö rokotti kovasti. Aloitetaan pakkaaminen junan vaihtoa varten.

15:16 Ollaan pihalla junasta. Hengästyttää. Maski (FFP2) ahdistaa kun joutuu rehkimään. Hisseissä on ahdasta (rattaat, 6 lasta ja 2 matkalaukkua). Vaihto sujuu hyvin ja ajoissa, vaikka aikaa ei ole kuin 5 minuuttia.

15:36 Saavutaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

16:09 "En halua testiä!" Lapset pelkää testiä, vaikka kyseessä ei ole edes verikokeisiin verrattava piikki.

16:19 "716€" 4 kpl koronatestejä. Kallista lystiä, ois parempi olla negatiivisia ja matka kaiken vaivan väärti.

Tässä välissä siis teetettiin testit. Ei välttämättä mukava kokemus lasten kanssa, jotka ei sitä halua ja suostuttelu ei auta.

16:57 Testitulokset tuli, negatiivisia tietenkin. Tähän asti pelotti, jos matka peruuntuu testituloksiin. Nyt helpottaa vihdoin ja viimein. 4 vuoden haaveilu, suunnittelu ja järjestely alkaa tuottaa tulosta.

17:22 Kirjoittaudutaan hotellihuoneeseen. 2 huonetta väliovella yhdistettynä. Me maalaisjuntit ei osata käyttää hotellin korttia ja pitää pyytää apua, miten huoneeseen pääsee sisälle. Huoneet on niin pienet ku olla voi, sängyt mahtuu sinne just ja just. Mut ei tänne törsäämään oo tultu, vaan nukkumaan. Ja siihen nää toimii vallan hyvin.

19:06 Mussutellaan alepasta ostettua iltapalaa. Ja mennään lopulta väsyneinä nukkumaan. Päivä mennyt yllättävän hyvin, väsymyksestä ym. huolimatta. Lapset toki vähä kiukkusempia nukutettaessa ku yleensä. Ihan ymmärrettävää tällasessa reissussa.

1.5.

Lapset herättää ennen herätystä (8:30).

9:57 Hotellihuoneen luovutus. Huomataan, et käsimatkatavaraa on hullusti ja esim. takeille ei oo mitään hyvää tapaa kantaa. Siis ne pitää olla päällä tai vyötäisillä. Tai jos jonkun repussa sattumalta oli tilaa niin siellä, mut sitä ei juuri ollut.

10:04 Käteisen nosto. Saksa on käteisen luvattu maa, niin sanotaan.

10:15 Jonotellaan laukkujen luovutusta.

10:54 Laukut jätetty ja boarding pass:t kädessä. Rattaiden palastelu, ja laitto muovipussiin. Ne pitää jättää erikseen "bulky baggage" tiskille. Ensimmäisen kerran täytyi selittää, että matkustamme ei-riskialueelta, emme tarvitse Einreiseanmeldung:ia. Täytyi todistaa junalipuilla, että tosiaan matkustetaan muualta kuin Helsingistä. Suomeksi suomalaiselle. Samoin koronatestit katsotaan läpi.

Tässä välissä turvatarkistus. Menee hyvin yhtä välikohtausta huolimatta, jossa yhdelle lapselle piti tehdä pieni huumenäytesipaisu vaatteesta. Sekunnin toimenpide (kosketaan lapulla housuun) ja hullu huuto.

11:39 Mussutellaan hotelliaamupalaa lounaana. Ei ole nälkä, mutta täytyy syödä sen mitä pystyy sisään ahtaa. Muilla näyttää olevan paremmin ruokahalua. Oma kone tulee meidän ikkunan kohdalle suoraan Münchenistä. Koneen boarding passeja tarkastellessa joku Finavian työntekijöistä kehuu meitä rohkeiksi. Ehkä me ollaan vaan tyhmänrohkeita tällaisena aikana tällaisella porukalla...

12:48 Koneessa 1-vuotias ei millään suostu jäämään vyön vangiksi vaan yrittää kiemurrella pois. Tyytyy lopulta kun saa uuden kirjan eteen ja lukee sitä innoissaan. Rullaillaan kohti kiitorataa. Melkein itku pääsee, tätä on niin kauan odotettu. Lapset kikattaa kun kone nousee ilmaan.

13:04 Melko hyvä tunnelma lennolla. Lapset on tyytyväisiä, vauva nukkuu. 1 vuotias vieressä lukee kirjaa ja muut ihmettelee lentokonetta ja lentämistä.

13:14 Nousu päättyy ja lapsille puuhakirjat ym. Välillä pitää nostella pudonneita kyniä ym.

13:54 Alkaa ressi Einreiseanmeldungista. Jos Saksaan matkustaa riskialueeLTA täytyy tehdä ilmoitus etukäteen ja mennä karanteeniin. Me matkustetaan alueelta, joka ei ole riskialue, mutta riskialueen läpi, joka on sallittua, kunhan stoppi riskialueella ei ylitä 24 tuntia. Tällöin ei tarvita karanteenia. Mitä jos oon ymmärtäny säädökset väärin, mitä jos poliisit siitä huolimatta käskee karanteeniin? Miten pärjätään 2 viikkoa tyhjän jääkaapin kans? Ja rikkomuksesta voi seurata pahimmillaan 25 000€ sakko. Ei mulla oo sellasia rahoja!

15:11 Laskutelineet kolahtaa alas.

15:13 Kone koskettaa maata ja ollaan virallisesti Saksassa.

14:36 Durch die Polizei. Oli kyllä harvinaisen lunkeja poliiseja. Lentokoneen ulostulokäytävän päässä on neljä poliisia, jotka tarkistaa kaikki tulijat ja syyt, joutuuko karanteeniin ym. Kun todetaan, että tullaan pienestä kaupungista Suomesta, joka ei ole riskialue, ne vaan kysyy, "ootko kattonu netistä et se ei oo riskialue", "joo, kyllä olen", "noniin, asia kunnossa". Ei tarvinu todistella mitään millään junalipuilla tai sitäkään, että matkustettiin Helsingin (riskialueen) läpi. Passit ja koronatestit katsotaan tottakai läpi. Huhhuh, en oo tehny virhettä tai käsittäny väärin. Ei karanteenia. Nyt on mieli kevyt.

14:40 Joku 30-40v nainen kahden lapsen kans pudistelee päätään kun näkee meidän kulkueen. Meillä ei tietenkään ole vielä rattaita. 2 lasta manducassa, loput 4 kävelee ympärillä ja kaikki käsimatkatavarat kannettavana. Lähin pääsy matkalaukkujen luovutukseen on kiinni, joudutaan kävelemään ylimääräistä. Nyt väsyttää ja on tosi tuskasta. Hiki puskee ja uuvuttaa. Lopulta satojen metrien kävelyn jälkeen löytyy matkalaukkujen luovutuspiste. Taulussa ei tietenkään oo meidän lentoa mainittu. Hetki siinä pällistellään ja kysytään sitten joltakin työntekijältä miksi näin. Hän soittaa jonnekki ja toteaa, et ne löytyy laiturilta 19, joka on aivan luovutusalueen toisessa reunassa. Jee, lisää kävelemistä tällä joukolla. Ja siitä ekasta suljetusta sisäänkäynnistä ois päässy suoraan tähän. Kiva. Lopulta päästään perille. Meidän kamat oottaa siinä hihnan vieressä lattialla ja joku työntekijä kysyy varmistaakseen, et ne on varmasti meidän eikä pöllitä muiden kamoja. 3 vuotias alkaa riisumaan housuja, koska "tuli pissa". Lapset makaa lattialla. Kaikki tarttee lepoa. Mää kasaan rattaita. Samalla taustalla joku työntekijä komentelee joitaki saksalaisella komentavalla äänellä. Meille ei onneks sanota mitään, vaikka epämääräiseltä joukolta tässä näytetäänkin. Rattaat kasaan, kärry matkalaukuille ja kyllä tuntuu matkanteko nyt helpolta ja kevyeltä äskeiseen verrattuna!

Seuraavaks syötävää. Päätetään mennä mäkkäriin, jossa myydään vain mukaan. Mitenkäs niitä syödään maskipakon kanssa? Tulee 2 poliisia vastaan, toinen rynnäkkökiväärin kanssa. Kysyn rynnäkkökiväärillä varustetulta poliisilta, missä mäkkäriruuat saa syödä? "Wo Sie möchten" eli missä haluaa. Pikku hiljaa alkaa avautua, millanen maskipakko täällä olikaan. Ulkona siis maskipakko vain, jos välimatkoja ei pysty noudattaa. Syödään siis Münchenin lentokentän pihalla (sen ison katoksen alla, jos joku tietää) mäkkärimoskaa. Lapset istuu maassa ja pitää tehdä töitä, ettei ne laita maahan tippuneita ranskiksia enää suuhun. Mäkkärin ulkoaluekin on siis suljettu. Porukka ei laita roskiaan niiden roskiksiin, vaan roskatelineen päälle. Minä laitan. Ei saa roskata!

16:33 Vaimo meni lentokentän Edekaan ostamaan ruokaa, että pärjätään vähintään seuraavaan päivään. (Tässä pieni välitarina. Saksassa pyhäpäivisin ruokakaupat on KIINNI! Viikko sitten tajusin, että vappu (Tag der Arbeit) tarkoittaa samaa, ruokakaupat on kiinni. Meinasin saada sydärin. Miten me saadaan ruokaa jääkaappiin? Valittiin lauantai matkustuspäiväks just siks, että sillon saa vielä ruokaa kaupasta! No onneks isoimpien juna-asemien ja lentokenttien ruokakaupat, leipomot ja kioskit on auki pyhänäkin. Eli siksi täytyy tehdä ostokset jo tässä lentokentällä ja raahata ne junassa koko matka.) Mun piti mennä isoimpien kans pissalle. Alkaa tulla kiire, että ehditään lähijunaan. Yks isoimmista alkaa kiukutella, että haluaa äidin mukaan kauppaan, vaikka sitä ei enää näy. En pääse siis jatkamaan pissalle ja lapset sit kierii lattialla (yks kiukutellen) siihen asti, että vaimo tulee kaupasta. Mennään sitten pissalle kaikki yhdessä. Pissavaippatauko ja nyt matka jatkuu kohti lentokentän juna-asemaa. Ajattelin ostaa Bayern Ticket:n kännykällä Bahn-sovelluksella, mut siihen pitäis laittaa osoite ja Suomea ei löydy listasta niin ei onnistu. En jaksa vielä laittaa meidän Saksan osoitetta, vaikka sen jo tiedän. Eli ostetaan lippu sitten paperisena juna-pysäkiltä. 33€, ja koko perhe saa matkustaa baijerin alueella koko päivän. Hypätään junaan ja matka alkaa. Ihastellaan Saksan kevättä, joka on jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Niin vihreää! Konduktööri tulee ja ihastelee meidän perheen kokoa toisellekin konduktöörille. Konduktööri neuvoo ystävällisesti, että Bayern Ticket:n pitää laittaa matkustajien nimet, muuten se ei ole voimassa. Olin tän lukenut etukäteen, mutta unohtanut kokonaan. Junamatka menee hienosti Regensburgiin asti. Juna on tosin 3 minuuttia myöhässä ja siksi 4 minuutin vaihtoaika on kutistunut huomattavasti ja...

18:59 Myöhästyttiin minuutilla seuraavasta junayhteydestä. Päästiin viimeisen hissin ovelle asti ja silloin juna lähti. No katsellaan millä sitten. Seuraava yhteys lähtee 20 minuutin päästä. Siinä on yks 4 minuutin vaihto, mutta raiteelta 2 raiteelle 1. Vaikuttaa olevan helppo nakki. Sitä seuraava yhteys olisi vasta tunnin päästä. Otetaan eka.

19:19 Hypätään siis siihen ekaan yhteyteen. Kaikki alkaa olla väsyneitä ja et nyt kiitos pikkuhiljaa perille. Ei jaksa enää. Kornia asiassa on se, että tämä yhteys ajaa meidän määränpään ohi pysähtymättä, ja toisella yhteydellä tullaan takaisin meidän määränpäähän.

19:36 Aletaan ihmetellä, et mites tää asema tällanen on. Tullaan 2 raiteelle, mut raiteet 2 ja 3 on yhdessä, ei 1 ja 2. Ounou ja nyt oli vaan 4 minuuttia aikaa. Asemalla ei ole hissejä. Ei edes RAMPPEJA! Pelkät portaat raiteiden ali. Nyt on paniikki, miten ihmeessä ehitään toiselle puolelle 4 minuutissa tällä porukalla ja rattaat! Alan paniikissa juosta 54 kiloa kantamuksina (8 kg selässä, 23 kiloa kummassakin kädessä) toiselle puolelle, "oottakaa te tässä, tuun kohta, vien nää eka". Viimeset portaat pitää viedä laukku kerrallaan ku ei voimat riitä. Täysillä juosten perheen luo ja 3 vanhinta lasta saa mennä päineen äkkiä laukkujen luo. Sit vaimon ja rattaiden luo. Vaimo on puolessa välissä ekoja portaita tulossa alas. Joku ystävällinen turkkilaista alkuperää näyttävä mies kantaa vaimon kans rattaita alas portaita. KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS MIKÄ PELASTUS! Kannan miehen kans lopuks rattaat portaat ylös ja vaimo huolehtii pienimmät lapset sylissä. Tuo mies pelasti meidän junavaihdon. Kiitän niin kauniisti kuin siinä hetkessä puolikuolleena hengästyneenä osaan. Se vaan sanoo "bitte" ja lähtee menee. Pakko ottaa maski hetkeks pois ja tasata hengitystä. Ei hyvänen aika mikä reissu! Mut tästäkin selvittiin. Tyttö muisteli tätä jälkeen päin, et "isi otti maskin pois". Juna tulee miltei heti kun päästään ylös ja mennään junaan. Kulkeminen junaan ja sieltä pois sujuu jo rutiinilla. Viimeinen pätkä kestää 4 minuuttia ja vihdoin päästään junasta ulos oikealla pysäkillä. (Jälkeen päin mietiskelin, kuinka kauan oltais jääty odottamaan siihen seuraavaa junaa, jos oltaisiin myöhästytty. No. Vastaus on: Tunti. Kuinka hilpeä tunnelma ois ollut. Tuo random mies joka tuli auttamaan säästi meidät erittäin isolta vaivalta.) Tää reissu oli tähän mennessä sujunu niin hienosti ja helposti, et eihän tää ois ollu mistään kotosin, jos ei jotain takapakkiaki ois tullu.

Asemalla sataa vettä vähän tihkua kovemmin. Tullaan just sille raiteelle, joka on pois päin meidän asunnosta. Eli meidän pitää alittaa rata. Täälläkään ei tietenkään ole hissejä, vaan portaat. Mut portaissa on sentään rampit rattaita varten, toisinkuin edellisellä paikalla. Samalla kun vaimo alkaa mennä ramppia alas joku saksalainen vanhempi pariskunta haluaa auttaa. Ne auttaa meidän rattaat alikulun läpi. Kiitetään heitäkin oikein kovasti. Juttelun lomassa selviää, että "Berg hoch" eli meidän täytyy mennä vuoren päälle. Lähdetään kulkemaan meidän vappukulkuetta. Mää työnnän matkalaukkuja, vaimo rattaita ja lapsista 5 kävelee itsekseen. Vain vauva on rattaissa. Saksalainen pariskunta tulee kohta taas meidän luo. Nainen puhuu puhelimessa meistä ja ilmeisesti ihmettelee ku tällä porukalla mennään ja vielä vuoren päälle pitää kiivetä. Oisivat halunneet auttaa vielä rattaat vuoren päälle, mut vaimo haluaa työntää itse. Kiivetään vuoren päälle ja saksalainen pariskunta häipyy omaa vauhtia kauas eteen ja lopulta katoaa näköpiiristä.

20:15 Lopulta ollaan asunnon sisällä. Märkinä, väsyneinä, mutta todella onnellisina. Tuo viimeinen pätkä meni uskomattoman hienosti kaikilta lapsilta! Kukaan ei valittanut sanaakaan, vaikka satoi vettä, joutui kävelemään miltei kilometri ja vielä "vuorta" ylös. Uskomatonta, mutta nyt tää reissu on saanut onnellisen päätöksen.

23:08 Ensimmäinen iltapala syöty Saksassa. Talossa on hiljaista, kaikki lapset nukkuu.

Mitä tehdä

Viime aikoina on pyörinyt yhä enemmän päässä, että mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Koronan toinen aalto on kiihtymässä. Sekä Suomessa, että Saksassa päivittäisten uusien tartuntojen määrät on uusissa ennätyskorkeissa lukemissa. Rokotekehitys etenee, mutta valmistuu omalla aikataulullaan. Ja vaikka rokotteet tulisi markinnoille pian, ei niitä heti saada kuin riskiryhmille ja terveydenalan työntekijöille. Hyvin todennäköistä on, että ensi kesäksi koronasta ei olla päästy eroon, mutta uskon, että jokin 2. ja 3. aallon välinen hetki siihen ajoittuu.

Korona-tapaukset Saksasa 16.10.2020 (RKI)

Koen, että tuleva kevät on viimeinen mahdollisuus mennä vaihtoon. Mikäli vaihto nyt peruuntuisi, täytyisi taas perua suunnitelmat sekä koulun, että työnantajan kanssa ja anoa vaihdolle lykkäystä taas vuodella, sekä anoa uudestaan opintovapaata kevät/kesälle 2022. Lapsetkin ehtivät vuodessa kasvaa isommiksi ja lähtö sitäkin myöten hankaloituu. Nyt tämäkin lykkäys vuodesta 2020 vuoteen 2021 tuo muutoksia perheeseemme, kun 6. lapsi syntyy pian. Ja ensi keväänä/kesällä meitä olisi siis yhteensä 8 lähtijää.

 Matkustaminen koronan aikana

Koronan aiheuttamat matkustusrajoitteet eivät ole oikeita kieltoja, vaan enemmänkin vahvoja suosituksia välttämään tarpeetonta matkustusta. Yhä enemmän EU:n päättäjät pyrkivät kehittämään yhteisiä pelisääntöjä matkustusrajoitteisiin ja tärkeänä reunaehtona on se, että matkustusta ei kiellettäisi kokonaan. Testauksen merkitys vaikuttaa kasvavan niissä tapauksissa, jos pyritään matkustamaan riskialueilta tai riskialueille. Suomen ja Saksan koronatilanne on ollut EU:n parhaimpia. Tällä hetkellä Suomen matkustusrajoitteissa riskimaan rajana on 25 uutta tapausta 100 000 ihmistä kohden 14 vuorokauden aikana. Saksassa taasen se on 50 uutta tapausta 100 000 ihmistä kohden 7 päivän aikana, eli vastaa 4 kertaa Suomen rajaa. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Suomen ja Saksan välille tulisi puhtaita matkustuskieltoja ja rajojen sulkemisia. Varsinkaan niin päin, että Suomesta ei pääsisi Saksaan. Ja Suomen kansalainen pääsee aina palaamaan kotimaahansa. Uskon siis, että Saksaan pääsee menemään, jos sinne haluaa mennä.

Korona-arki Saksassa

Mutta millaista elo Saksassa tällä hetkellä on? En ole asiaa vielä paljoa tutkinut, mutta ainakin Saksassa on maskipakko sakon uhalla julkisilla paikoilla. Baijerissa vaikuttaa maskipakon (alueilla, jossa ei voi välttää lähikontaktia) raja olevan 35 tapausta 100 000 asukasta kohden viimeisen 14 päivän aikana. Yksityistilaisuudet ja tapaamiset on rajattu kahteen kotitalouteen tai 10 henkilöön. Tällä hetkellä suurempia matkustusrajoja osavaltioiden välillä ei vaikuttaisi olevan, mutta tilanteen pahetessa näin voi käydä.

Korona Regensburgin yliopistolla

Entäs yliopisto sitten? Yliopistolla on maskipakko tottakai. Opetus vaikuttaisi olevan sekä lähi- että etäopetuksena, mutta lähiopetuksen ryhmäkoot on rajattu maksimissan 50 henkilöön. Lähiopetus on mahdollistettu jo 28.7, mutta saa nähdä, kun tilanne taas pahenee. Kielten opiskelu voi mennä hankalaksi, jos ei voi kasvokkain opiskella. Yliopiston ruokalat ja kahvilatkin vaikuttavat olevan auki, tosin ruokailutiloissa on rajoitteita. Yliopistoliikunta on käytännössä kokonaan tauolla. Pelkästään jumppavideoita on saatavilla, sekä tenniskenttiä voi käyttää. Mutta kaikki muu liikunta on peruttu.

Eli summa summarum:

• Koronasta ei päästä eroon, sen kanssa pitää oppia elämään
• Saksaan todennäköisesti pääsee, jos haluaa
• Opinnot sekoitus lähi- ja etäopintoja
• Liikuntaa ei ole

Puolensa ja puolensa

Vaihtokohteen haku on marraskuun alkupuolella. Siihen mennessä pitäisi päättää vieläkö täysillä yritetään vai heitetäänkö pyyhe kehään jo tässä vaiheessa. Mulla on ollut haaveena tällä kertaa valita maaliskuun ajaksi intensiivinen kielikurssi, jossa suoritetaan 12 opintopistettä, ja lopulle 4 vaihtokuukaudelle jäisi vähintään 8 opintopistettä suoritettavaksi. Vuosi sitten intensiivinen kielikurssi peruuntui, mutta järjestyykö se keväällä? Ja järjestyykö minulle tärkein kauppatieteiden kurssi Corporate Finance? Millaista arki on? Tuleeko rajoitteita? Onko liikunnan puute merkittävää? Saanko yhtään sosiaalista elämää perheeni lisäksi, jos edes liikuntaa ei järjestetä? Jaksanko koronan aiheuttamien rajoitteiden ahdistusta vieraassa maassa?

Vai olisiko kaikki mukavaa koronasta huolimatta? Keskittyä ja panostaa perheeseen. Tutkia Saksaa ja sen luontoa perheen kesken. Olisiko kaikki toisen maan erilaisuus eksotiikkaa koronasta huolimatta? Yhä enemmän korona puskee täällä Suomen periferiassakin arkielämään, joten ero Saksaan ei varmaan enää ole merkittävä. Jäisikö kokemus kuitenkin positiivisempana mieleen vaikka kaikki ei niin vapaata ja avointa olisikaan?

Näitä ajatuksia on tullut pohdittua viimeaikoina enemmän mieli haikeana ja surullisena. Nyt parin viikon päästä tulee laittaa Regensburgin yliopistoon hakemus. Toki vaihdon voi perua sen jälkeenkin. Eli voi hakea ja päättää perumisesta myöhemmin, jos tuntuu, että ei maksa vaivaa lähteä.

Mitä sinä tekisit meidän tilanteessa?

Vaihto peruuntui

Peruimme vaihdon eilen. Koronavirustilanne Saksassa menee vain huonompaan suuntaan, eikä toivoa tilanteen helpottumisesta lähiaikoina ole. Harmittaa. Ärsyttää. Turhauttaa.

Jo 3 vuotta ollaan haaveiltu kovasti tästä siitä alkaen, kuin päätin että lähden takaisin kouluun. Yli vuosi ollaan suunniteltu ja järjestelty asioita. Nyt viimeiset viikot on ollut tosi kiireisiä hoitaa viimeisiä asioita kuntoon: pakata muuttoa varten, puhelinliittymiä, matkavakuutuksia, matkojen suunnittelu perille jne. Matkaanlähtö tuli päivä päivältä lähemmäksi, mutta silti se oli vielä niin epätodellista, ettei oikeasti tajunnut että lähtö koittaa pian. Sitten... PUM. Ennen kuin edes oli tajunnut, että ollaan todellä lähdössä, pitäisi nyt tajuta, että me ei ollakkaan lähdössä.

Meillä tietenkin on asunto irtisanottu. Osa tavaroista on jo viety varastoon. Ja nyt sitten 2 viikon varoitusajalla pitää saada hoidettua uus kämppä alle ja saada muuttoapua koronaviruksesta huolimatta (meillä yks lapsista yskii lievässä kuumeessa).

Tämän lisäksi meillä tulee olemaan yksi taloudellisesti tiukimmista ajanjaksoista koskaan edessä. Päätimme vaimon kanssa, että sitoudumme siihen, että ensi vuonna yritetään uudelleen. Minulla on enää 4 kuukautta aikuiskoulutustukea jäljellä ja ne haluan säästää ensivuoden vaihtoa ajatellen. Kesä olisi nyt hyvää aikaa kirjoittaa gradu valmiiksi, mutta töiden ohella se olisi turhan rankkaa, ja suostuisiko työnantaja ottamaan minut näin lyhyellä varoitusajalla ennenaikaisesti opintovapaalta takaisin töihin? Vaimo siirtyy tässä kuussa nuorimmaisesta kotihoidontuelle. Minun täytyy nyt kesä pärjätä opintotuella, jotta aikuiskoulutustuet säästyy. Eli minun tulot on 350 €/kk, ja pitää vielä varoa, ettei vuositulorajat pauku, joten en tiedä saanko tukea koko kesän 4 kuukautta vai vähemmän vaiko edes ollenkaan.

Onneksi edullinen asumisvaihtoehto löytyi. Vanhempieni vanha talo on ollut viimeaikoina lähes tyhjillään, joten pääsemme sinne asumaan. Huh, olisi ollut raastavaa etsiä nyt vuokra-asuntoa tässä tilanteessa ja vielä mahdollisimman edullista pienien tulojen takia.

Eli vuoden päästä yritämme uudelleen vaihtoon. Regensburgin yliopisto lupasi mahdollisimman epäbyrokraattisesti hoitaa prosessin heidän puolesta ja siis mielellään ottavat meidät vuoden päästä vastaan. Erittäin suuri kiitos heille. Vaasan yliopistolla täytyy mennä virallisen prosessin läpi, jossa kuitenkin on positiivinen varaus. Suurin ongelma on se, jos valmistumisaika venyy liian pitkäksi. Pitää toivoa, että päätös on positiivine. Tätä jäämme jännittämään.

The exchange is cancelled

We cancelled the exchange yesterday. The Coronavirus situation is getting only worse, and there is no hope, that it would get better soon. That annoys, irritates and frustrates at the same time.

We have been dreaming of this for three years, when I decided to go back to school. We have planned and organized things for more than a year. Now the last weeks have been very busy, as we have organized the last things: packing for move, SIMs for mobile phones, travel insurances, the trips there etc. The departure came closer day by day, but still it was so unreal, that we didn't really understand that the departure will be soon. And then.. BOOOM. Before we even realized, we really are going, we should now realize, that we are NOT leaving.

Of course we have cancelled our apartment in Finland. We have brought part of our stuff to store. And now with 2 weeks notice we have to get a new apartment and to get help for the move despite the Coronavirus (and one of our kids is coughing and has mild fever).

Besides this, the coming time is going to be one of the most tight times financially ever. We decided with my wife, that we are committed to try next year again. I have only 4 months left of my adult student pay, and I want to save them for next year. The summer would be good times to finish my Master's thesis, but alongside work that would be too rough, and would my employer accept, that I come with so short notice from study leave back to work? My wife changes this month to home care allowance. I have to come along the summer with student pay, so that I save the adult student pay. So, my income will be 350 € per month, and I have to be careful, that the income limit for the whole year won't be exceeded, so I don't know if I get that for whole sommer 4 months or less or at all.

Luckily a cheap alternative for living was found. My parents old house has been almost empty lately, so we get to move there. Phew, it would have been too rought to look for an apartment in this situation and even for the cheapest possible because of low income.

So after a year we will try again to exchange. The University of Regensburg has promiset to be as unbureaucratic as possible and the happily accept us next year there. A very big thanks to them. The University of Vaasa has an official process which we have to go through, luckily it has positive assumption. The biggest issue is, if my graduation takes too long time. We have to hope, that the decision is positive. We well be waiting for that.

Der Austausch wurde abgesagt

Wir haben gestern den Austausch abgesagt. Die Coronavirus-Situation wird nur schlechter, und es gibt keine Hoffnung, dass die Situation bald besser wird. Es verdrießt uns. Es ärgert uns. Es frustriert uns.

Seitdem, als ich entschieden habe, zurück zur Schule zu gehen, haben wir davon viel geträumt. Mehr als Jahr haben wir Dinge geplant und auf die Beine gestellt. Diese letzten Wochen sind sehr eilig gewesen: für den Umzug zu verpacken, für Mobilfunk und Reiseversicherung sorgen, die Reise planen uws. Die Abfahrt kam näher Tag für Tag, aber trotzdem war es noch so unwirklich, dass wir echt nicht begriffen haben, dass die Abfahrt kommt sehr bald. Dann. PUM. Bevor wir begriffen haben, dass wir gehen, sollen wir jetzt verstehen, dass wir nicht gehen werden.

Wir haben ja die Wohnung gekündigt. Wir haben Teil unserer Gegenstände ins Lagen gebracht. Und jetzt mit zwei Wochen Warnzeit müssen wir für eine neue Wohnung sorgen, und Umzughilfe trotz des Coronavirus bekommen (ein unseres Kind hustet und hat geringes Fieber).

Wir werden finanziellweise knappste Zeit je haben. Wir haben mit meiner Frau entschieden, dass wir uns verpflichten, dass wir nächstes Jahr wieder versuchen. Ich habe nur 4 Monaten Erwachsenenstudiumgeld übrig, und ich möchte sie für den Austausch nächstes Jahr sparen. Der Sommer ist gute Zeit meine Magisterarbeit zu schreiben, aber neben Arbeit wäre das zu schwer, und würde mein Arbeitnehmer es genehmigen, dass ich mit so kurzer Warnzeit zurück von Bildungsurlaub zur Arbeit kommen würde. Meine Frau geht dies Monat zum Unterstützungsgeld für die Heimpflege von Kindern über. Ich muss diesen Sommer mit Studiumgeld zurechtkommen, dass das Erwachsenenstudiumgeld gespart werden wird. Also, mein Einkommen ist 350 € pro Monat, und ich muss darauf achten, dass die Jahreseinkommenbegrenzung nicht überquert werden wird. Deshalb weiss ich nicht, ob ich den ganzen Sommer 4 Monaten oder weniger oder nicht überhaupt Studiumgeld bekommen werde.

Zum Glück wurde eine günstige Wohnung gefunden. Das alte Haus meiner Eltern ist jüngst fast leer gewesen, so wir können dahin wohnen gehen. Huh, es würde sehr heftig sein, nach einer Wohnung in dieser Situation zu suchen. Und noch sehr billig wegen niedriges Einkommens.


Also, nach einem Jahr werden wir noch mal zum Austausch versuchen. Universität Regensburg hat versprochen so unbürokratisch wie möglich zu sein, und auch sehr gern uns empfangen wird. Sehr vielen Dank für sie. Bei Universität Vaasa muss einen offiziellen Prozess geachtet werden. Das größte Problem ist, falls die Beendigung der Studien zu lang dauert. Wir hoffen, dass die Entscheidung positiv ist und wir werden davor Angst haben.

Coronavirus

The Impact of Coronavirus to the Exchange

The Coronavirus is romping at the moment around the world. The reporting is busy, and it is becoming to our consciousness also here in periphery of Finland. 10.3.2020 there are 40 cases in Finland, and 314 cases in Bayern. In Regensburg there are 3 cases. But what kind of impact this has to the exchange?

I have got an email from university of Regensburg last week, that the incoming dates are changed from 2.4.20 to 14.4.-15.4.20. Also the orientation is postponed and it will be organized mostly as online orientation. The actual studying is not postponed. The whole semester should not be postponed, but there might be changed in individual courses. Let's hope so, that the situation stays as such.

Our apartment is booked from 31.3. on and the flight tickets also. The travel insurance would cover the costs of postpone, but because we have cancelled our apartment here in Finland and planned also all other things, are we not going to postpone our travel for now. We will move to Germany 31.3.2020.

According to the reporting, the Coronavirus is not so dangerous for kids and young adults. Therefore we are not afraid for our health. The most irritating thing will be if we get two weeks quarantine, or if the university is going to cancel or postpone courses or someting similar.

12.3.2020 Update

The situation of Coronavirus changes so rapidly, that we can't view it as sure, that we manage to get on trip in planned schedule. We just have to look for the situation, follow the reports and act, as we see at best.