Matka

29.4.

Lapsille puuhatekemistä matkalle 60 €:lla.

Matkalaukut 22,4kg ja 22,7 kg. Nukkumaan klo 2:25. Ei ole paljoa aikaa nukkua.

30.4.

Herätys klo 8:00. Viimeiset kaksi puuttuvaa paitaa pitää taistella matkalaukkuihin.

9:11 Juomapullot vielä käsimatkatavaroihin, samoin joitakin eväitä.

9:29 Matkalaukkujen viimeistely. Painot 22,4kg ja 22,8kg. Reppu 7,8 kg. Rajat 23kg ja 8kg. Läheltä liippaa.

10:01 Lapsien pukeminen menossa. Seuraavaksi pakataan kamat ja lapset autoihin.

10:28 2 kpl autoja lähtee kohti juna-asemaa.

10:50 Ollaan juna-asemalla. Istutaan autossa ja tapetaan aikaa, koska ulkona on kylmä.

10:55 Ulos autosta.

11:17 Juna lähti. Ensimmäinen etappi käyty, eli rattaat, 6 lasta ja 2 matkalaukkua junaan.

12:25 Soitettu Saksaan ja varattu aika Anmeldung:ia varten (rekisteröityminen asukkaaksi Saksaan). Aika heti maanantaiksi klo 8:30. "Muista maski mukaan" - no tottakai!

13:48 Puhelu autolainasta. Autolaina on ok, pitäisi vielä päättää kk-lyhennyksen määrä.

14:40 Nyt on väsy. Eilinen yö rokotti kovasti. Aloitetaan pakkaaminen junan vaihtoa varten.

15:16 Ollaan pihalla junasta. Hengästyttää. Maski (FFP2) ahdistaa kun joutuu rehkimään. Hisseissä on ahdasta (rattaat, 6 lasta ja 2 matkalaukkua). Vaihto sujuu hyvin ja ajoissa, vaikka aikaa ei ole kuin 5 minuuttia.

15:36 Saavutaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

16:09 "En halua testiä!" Lapset pelkää testiä, vaikka kyseessä ei ole edes verikokeisiin verrattava piikki.

16:19 "716€" 4 kpl koronatestejä. Kallista lystiä, ois parempi olla negatiivisia ja matka kaiken vaivan väärti.

Tässä välissä siis teetettiin testit. Ei välttämättä mukava kokemus lasten kanssa, jotka ei sitä halua ja suostuttelu ei auta.

16:57 Testitulokset tuli, negatiivisia tietenkin. Tähän asti pelotti, jos matka peruuntuu testituloksiin. Nyt helpottaa vihdoin ja viimein. 4 vuoden haaveilu, suunnittelu ja järjestely alkaa tuottaa tulosta.

17:22 Kirjoittaudutaan hotellihuoneeseen. 2 huonetta väliovella yhdistettynä. Me maalaisjuntit ei osata käyttää hotellin korttia ja pitää pyytää apua, miten huoneeseen pääsee sisälle. Huoneet on niin pienet ku olla voi, sängyt mahtuu sinne just ja just. Mut ei tänne törsäämään oo tultu, vaan nukkumaan. Ja siihen nää toimii vallan hyvin.

19:06 Mussutellaan alepasta ostettua iltapalaa. Ja mennään lopulta väsyneinä nukkumaan. Päivä mennyt yllättävän hyvin, väsymyksestä ym. huolimatta. Lapset toki vähä kiukkusempia nukutettaessa ku yleensä. Ihan ymmärrettävää tällasessa reissussa.

1.5.

Lapset herättää ennen herätystä (8:30).

9:57 Hotellihuoneen luovutus. Huomataan, et käsimatkatavaraa on hullusti ja esim. takeille ei oo mitään hyvää tapaa kantaa. Siis ne pitää olla päällä tai vyötäisillä. Tai jos jonkun repussa sattumalta oli tilaa niin siellä, mut sitä ei juuri ollut.

10:04 Käteisen nosto. Saksa on käteisen luvattu maa, niin sanotaan.

10:15 Jonotellaan laukkujen luovutusta.

10:54 Laukut jätetty ja boarding pass:t kädessä. Rattaiden palastelu, ja laitto muovipussiin. Ne pitää jättää erikseen "bulky baggage" tiskille. Ensimmäisen kerran täytyi selittää, että matkustamme ei-riskialueelta, emme tarvitse Einreiseanmeldung:ia. Täytyi todistaa junalipuilla, että tosiaan matkustetaan muualta kuin Helsingistä. Suomeksi suomalaiselle. Samoin koronatestit katsotaan läpi.

Tässä välissä turvatarkistus. Menee hyvin yhtä välikohtausta huolimatta, jossa yhdelle lapselle piti tehdä pieni huumenäytesipaisu vaatteesta. Sekunnin toimenpide (kosketaan lapulla housuun) ja hullu huuto.

11:39 Mussutellaan hotelliaamupalaa lounaana. Ei ole nälkä, mutta täytyy syödä sen mitä pystyy sisään ahtaa. Muilla näyttää olevan paremmin ruokahalua. Oma kone tulee meidän ikkunan kohdalle suoraan Münchenistä. Koneen boarding passeja tarkastellessa joku Finavian työntekijöistä kehuu meitä rohkeiksi. Ehkä me ollaan vaan tyhmänrohkeita tällaisena aikana tällaisella porukalla...

12:48 Koneessa 1-vuotias ei millään suostu jäämään vyön vangiksi vaan yrittää kiemurrella pois. Tyytyy lopulta kun saa uuden kirjan eteen ja lukee sitä innoissaan. Rullaillaan kohti kiitorataa. Melkein itku pääsee, tätä on niin kauan odotettu. Lapset kikattaa kun kone nousee ilmaan.

13:04 Melko hyvä tunnelma lennolla. Lapset on tyytyväisiä, vauva nukkuu. 1 vuotias vieressä lukee kirjaa ja muut ihmettelee lentokonetta ja lentämistä.

13:14 Nousu päättyy ja lapsille puuhakirjat ym. Välillä pitää nostella pudonneita kyniä ym.

13:54 Alkaa ressi Einreiseanmeldungista. Jos Saksaan matkustaa riskialueeLTA täytyy tehdä ilmoitus etukäteen ja mennä karanteeniin. Me matkustetaan alueelta, joka ei ole riskialue, mutta riskialueen läpi, joka on sallittua, kunhan stoppi riskialueella ei ylitä 24 tuntia. Tällöin ei tarvita karanteenia. Mitä jos oon ymmärtäny säädökset väärin, mitä jos poliisit siitä huolimatta käskee karanteeniin? Miten pärjätään 2 viikkoa tyhjän jääkaapin kans? Ja rikkomuksesta voi seurata pahimmillaan 25 000€ sakko. Ei mulla oo sellasia rahoja!

15:11 Laskutelineet kolahtaa alas.

15:13 Kone koskettaa maata ja ollaan virallisesti Saksassa.

14:36 Durch die Polizei. Oli kyllä harvinaisen lunkeja poliiseja. Lentokoneen ulostulokäytävän päässä on neljä poliisia, jotka tarkistaa kaikki tulijat ja syyt, joutuuko karanteeniin ym. Kun todetaan, että tullaan pienestä kaupungista Suomesta, joka ei ole riskialue, ne vaan kysyy, "ootko kattonu netistä et se ei oo riskialue", "joo, kyllä olen", "noniin, asia kunnossa". Ei tarvinu todistella mitään millään junalipuilla tai sitäkään, että matkustettiin Helsingin (riskialueen) läpi. Passit ja koronatestit katsotaan tottakai läpi. Huhhuh, en oo tehny virhettä tai käsittäny väärin. Ei karanteenia. Nyt on mieli kevyt.

14:40 Joku 30-40v nainen kahden lapsen kans pudistelee päätään kun näkee meidän kulkueen. Meillä ei tietenkään ole vielä rattaita. 2 lasta manducassa, loput 4 kävelee ympärillä ja kaikki käsimatkatavarat kannettavana. Lähin pääsy matkalaukkujen luovutukseen on kiinni, joudutaan kävelemään ylimääräistä. Nyt väsyttää ja on tosi tuskasta. Hiki puskee ja uuvuttaa. Lopulta satojen metrien kävelyn jälkeen löytyy matkalaukkujen luovutuspiste. Taulussa ei tietenkään oo meidän lentoa mainittu. Hetki siinä pällistellään ja kysytään sitten joltakin työntekijältä miksi näin. Hän soittaa jonnekki ja toteaa, et ne löytyy laiturilta 19, joka on aivan luovutusalueen toisessa reunassa. Jee, lisää kävelemistä tällä joukolla. Ja siitä ekasta suljetusta sisäänkäynnistä ois päässy suoraan tähän. Kiva. Lopulta päästään perille. Meidän kamat oottaa siinä hihnan vieressä lattialla ja joku työntekijä kysyy varmistaakseen, et ne on varmasti meidän eikä pöllitä muiden kamoja. 3 vuotias alkaa riisumaan housuja, koska "tuli pissa". Lapset makaa lattialla. Kaikki tarttee lepoa. Mää kasaan rattaita. Samalla taustalla joku työntekijä komentelee joitaki saksalaisella komentavalla äänellä. Meille ei onneks sanota mitään, vaikka epämääräiseltä joukolta tässä näytetäänkin. Rattaat kasaan, kärry matkalaukuille ja kyllä tuntuu matkanteko nyt helpolta ja kevyeltä äskeiseen verrattuna!

Seuraavaks syötävää. Päätetään mennä mäkkäriin, jossa myydään vain mukaan. Mitenkäs niitä syödään maskipakon kanssa? Tulee 2 poliisia vastaan, toinen rynnäkkökiväärin kanssa. Kysyn rynnäkkökiväärillä varustetulta poliisilta, missä mäkkäriruuat saa syödä? "Wo Sie möchten" eli missä haluaa. Pikku hiljaa alkaa avautua, millanen maskipakko täällä olikaan. Ulkona siis maskipakko vain, jos välimatkoja ei pysty noudattaa. Syödään siis Münchenin lentokentän pihalla (sen ison katoksen alla, jos joku tietää) mäkkärimoskaa. Lapset istuu maassa ja pitää tehdä töitä, ettei ne laita maahan tippuneita ranskiksia enää suuhun. Mäkkärin ulkoaluekin on siis suljettu. Porukka ei laita roskiaan niiden roskiksiin, vaan roskatelineen päälle. Minä laitan. Ei saa roskata!

16:33 Vaimo meni lentokentän Edekaan ostamaan ruokaa, että pärjätään vähintään seuraavaan päivään. (Tässä pieni välitarina. Saksassa pyhäpäivisin ruokakaupat on KIINNI! Viikko sitten tajusin, että vappu (Tag der Arbeit) tarkoittaa samaa, ruokakaupat on kiinni. Meinasin saada sydärin. Miten me saadaan ruokaa jääkaappiin? Valittiin lauantai matkustuspäiväks just siks, että sillon saa vielä ruokaa kaupasta! No onneks isoimpien juna-asemien ja lentokenttien ruokakaupat, leipomot ja kioskit on auki pyhänäkin. Eli siksi täytyy tehdä ostokset jo tässä lentokentällä ja raahata ne junassa koko matka.) Mun piti mennä isoimpien kans pissalle. Alkaa tulla kiire, että ehditään lähijunaan. Yks isoimmista alkaa kiukutella, että haluaa äidin mukaan kauppaan, vaikka sitä ei enää näy. En pääse siis jatkamaan pissalle ja lapset sit kierii lattialla (yks kiukutellen) siihen asti, että vaimo tulee kaupasta. Mennään sitten pissalle kaikki yhdessä. Pissavaippatauko ja nyt matka jatkuu kohti lentokentän juna-asemaa. Ajattelin ostaa Bayern Ticket:n kännykällä Bahn-sovelluksella, mut siihen pitäis laittaa osoite ja Suomea ei löydy listasta niin ei onnistu. En jaksa vielä laittaa meidän Saksan osoitetta, vaikka sen jo tiedän. Eli ostetaan lippu sitten paperisena juna-pysäkiltä. 33€, ja koko perhe saa matkustaa baijerin alueella koko päivän. Hypätään junaan ja matka alkaa. Ihastellaan Saksan kevättä, joka on jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Niin vihreää! Konduktööri tulee ja ihastelee meidän perheen kokoa toisellekin konduktöörille. Konduktööri neuvoo ystävällisesti, että Bayern Ticket:n pitää laittaa matkustajien nimet, muuten se ei ole voimassa. Olin tän lukenut etukäteen, mutta unohtanut kokonaan. Junamatka menee hienosti Regensburgiin asti. Juna on tosin 3 minuuttia myöhässä ja siksi 4 minuutin vaihtoaika on kutistunut huomattavasti ja...

18:59 Myöhästyttiin minuutilla seuraavasta junayhteydestä. Päästiin viimeisen hissin ovelle asti ja silloin juna lähti. No katsellaan millä sitten. Seuraava yhteys lähtee 20 minuutin päästä. Siinä on yks 4 minuutin vaihto, mutta raiteelta 2 raiteelle 1. Vaikuttaa olevan helppo nakki. Sitä seuraava yhteys olisi vasta tunnin päästä. Otetaan eka.

19:19 Hypätään siis siihen ekaan yhteyteen. Kaikki alkaa olla väsyneitä ja et nyt kiitos pikkuhiljaa perille. Ei jaksa enää. Kornia asiassa on se, että tämä yhteys ajaa meidän määränpään ohi pysähtymättä, ja toisella yhteydellä tullaan takaisin meidän määränpäähän.

19:36 Aletaan ihmetellä, et mites tää asema tällanen on. Tullaan 2 raiteelle, mut raiteet 2 ja 3 on yhdessä, ei 1 ja 2. Ounou ja nyt oli vaan 4 minuuttia aikaa. Asemalla ei ole hissejä. Ei edes RAMPPEJA! Pelkät portaat raiteiden ali. Nyt on paniikki, miten ihmeessä ehitään toiselle puolelle 4 minuutissa tällä porukalla ja rattaat! Alan paniikissa juosta 54 kiloa kantamuksina (8 kg selässä, 23 kiloa kummassakin kädessä) toiselle puolelle, "oottakaa te tässä, tuun kohta, vien nää eka". Viimeset portaat pitää viedä laukku kerrallaan ku ei voimat riitä. Täysillä juosten perheen luo ja 3 vanhinta lasta saa mennä päineen äkkiä laukkujen luo. Sit vaimon ja rattaiden luo. Vaimo on puolessa välissä ekoja portaita tulossa alas. Joku ystävällinen turkkilaista alkuperää näyttävä mies kantaa vaimon kans rattaita alas portaita. KIITOS KIITOS KIITOS KIITOS MIKÄ PELASTUS! Kannan miehen kans lopuks rattaat portaat ylös ja vaimo huolehtii pienimmät lapset sylissä. Tuo mies pelasti meidän junavaihdon. Kiitän niin kauniisti kuin siinä hetkessä puolikuolleena hengästyneenä osaan. Se vaan sanoo "bitte" ja lähtee menee. Pakko ottaa maski hetkeks pois ja tasata hengitystä. Ei hyvänen aika mikä reissu! Mut tästäkin selvittiin. Tyttö muisteli tätä jälkeen päin, et "isi otti maskin pois". Juna tulee miltei heti kun päästään ylös ja mennään junaan. Kulkeminen junaan ja sieltä pois sujuu jo rutiinilla. Viimeinen pätkä kestää 4 minuuttia ja vihdoin päästään junasta ulos oikealla pysäkillä. (Jälkeen päin mietiskelin, kuinka kauan oltais jääty odottamaan siihen seuraavaa junaa, jos oltaisiin myöhästytty. No. Vastaus on: Tunti. Kuinka hilpeä tunnelma ois ollut. Tuo random mies joka tuli auttamaan säästi meidät erittäin isolta vaivalta.) Tää reissu oli tähän mennessä sujunu niin hienosti ja helposti, et eihän tää ois ollu mistään kotosin, jos ei jotain takapakkiaki ois tullu.

Asemalla sataa vettä vähän tihkua kovemmin. Tullaan just sille raiteelle, joka on pois päin meidän asunnosta. Eli meidän pitää alittaa rata. Täälläkään ei tietenkään ole hissejä, vaan portaat. Mut portaissa on sentään rampit rattaita varten, toisinkuin edellisellä paikalla. Samalla kun vaimo alkaa mennä ramppia alas joku saksalainen vanhempi pariskunta haluaa auttaa. Ne auttaa meidän rattaat alikulun läpi. Kiitetään heitäkin oikein kovasti. Juttelun lomassa selviää, että "Berg hoch" eli meidän täytyy mennä vuoren päälle. Lähdetään kulkemaan meidän vappukulkuetta. Mää työnnän matkalaukkuja, vaimo rattaita ja lapsista 5 kävelee itsekseen. Vain vauva on rattaissa. Saksalainen pariskunta tulee kohta taas meidän luo. Nainen puhuu puhelimessa meistä ja ilmeisesti ihmettelee ku tällä porukalla mennään ja vielä vuoren päälle pitää kiivetä. Oisivat halunneet auttaa vielä rattaat vuoren päälle, mut vaimo haluaa työntää itse. Kiivetään vuoren päälle ja saksalainen pariskunta häipyy omaa vauhtia kauas eteen ja lopulta katoaa näköpiiristä.

20:15 Lopulta ollaan asunnon sisällä. Märkinä, väsyneinä, mutta todella onnellisina. Tuo viimeinen pätkä meni uskomattoman hienosti kaikilta lapsilta! Kukaan ei valittanut sanaakaan, vaikka satoi vettä, joutui kävelemään miltei kilometri ja vielä "vuorta" ylös. Uskomatonta, mutta nyt tää reissu on saanut onnellisen päätöksen.

23:08 Ensimmäinen iltapala syöty Saksassa. Talossa on hiljaista, kaikki lapset nukkuu.