Päätös

Kun miltei kolme vuotta sitten syksyllä 2016 päätin lähteä työelämästä takaisin koulunpenkille, minulle oli alusta asti päivän selvää, että haluaisin myös vaihtoon opintojen aikana. Edellisen kerran yliopistossa vaihto-opinnot ei kiinnostanut, ja tämä on alkanut kaduttamaan enemmän ja enemmän. 

Työelämässä ollessa kansainvälinen kokemus alkoi tuntua entistä kiinnostavammalta muodossa tai toisessa. Ulkomailla asuminen kävi silloin tällöin mielessä, ja pohdiskelin erilaisia vaihtoehtoja ja vaimonkin kanssa asiasta puhuttiin. Työelämässä toteutus olisi kuitenkin hieman haastavaa. Tulisi löytää uusi työpaikka ulkomailta, katkaista turvallinen työsuhde Suomesta, etsiä asunto ja niin edelleen.

Opiskellessa asia on täysin toinen. Käytännössä ulkomaille vaihtoon pääsee, kun vain päättää mennä ja täyttää muutaman hakupaperin. Ei tarvitse etsiä työtä, käydä haastatteluissa, jännittää tuloksia, katkaista työsuhteita jne. Hakupaperit täyttämällä vaihto-kohde tulee lähes 100% varmuudella. Ihanan helppoa siis! No okei, onhan matkassa muutama mutkakin ja niistä täällä on tarkoitus kertoa.

Kuitenkin, oma päätös halusta lähteä vaihtoon oli täysin selvää ja sitä päätöstä ei mikään tulisi horjuttamaan. Ei lapset, ei lasten mahdolliset koulunkäynnit eikä muutkaan. Vaihtoon. Oli. Päästävä.

Ja koska ideana on kertoa täällä vaihdon järjestämisestä ja kokemuksista lapsiperheen näkökulmasta niin kerrottaneen, että olen 31 vuotias suurperheen isä ja meillä on vaimoni kanssa 5 lasta. Tämä asettaa vaihdolle omat haasteensa, jotka eroavat muista vaihto-opiskelijoista aikalailla. Haasteista huolimatta tavoitteena on saada koko perheen yhteinen ja ihana kokemus.

Tällä hetkellä monta asiaa on jo lyöty lukkoon vaihto-kohteesta ja asunnosta lähtien. Niistä kirjoitan tänne tulevina viikkoina ja kuukausina. Vaihto itsessään alkaa huhtikuun alussa 2020, eli siihen on vielä 7 piiiitkäää kuukautta aikaa.

Ensi kertaan!